Elämäntaparemontin pyörteissä ja kuulumisia

Niin se on vain tämä blogi taas viettänyt hiljaiseloa. Alkuvuosi on mennyt elämäntaparemontin merkeissä. Jo ennen joulua päätin, että nyt otan itseäni niskasta kiinni ja vielä hommaan sellaisen kropan jossa olen tyytyväinen. Yrityksiä on ollut ennenkin, mutta aina se on johonkin kaatunut. Nyt kuitenkin motivaatio on huikean korkealla ja tiedän onnistuvani. Enää ei tästä nuorru ja itsestä huolehtiminen on entistä tärkeämpää. Toki haluan näyttää hyvältä, mutta kyllä niitä ylipainon tuomia terveysriskejäkin on hyvä miettiä. Sen lisäksi haluan olla tytölleni hyvänä esimerkkinä.

Otin dieettiin pienen varaslähdön ja aloitin jo heti joulun jälkeen 27.12. (alunperin piti aloittaa 1.1.). Pääsin todella hyvään vauhtiin, mutta kuitenkin ostin vielä itselleni Fitfarmin Superdieetti nettivalmennuksen. Valmennus kestää kuusi viikkoa ja nyt siis menossa viimeinen viikko. Olen ollut todella tyytyväinen vaikka dieetti on tiukka. Olen ylpeä itsestäni, sillä ainoa repsahdukseni on ollut yksi punainen tomaatti! 

Aloituspainon otin vasta kun olin viikon laihistellut, sillä halusin, että pahimmat nesteet poistuvat ensin. Kiloja aloituspainon jälkeen on nyt karissut viisi ja senttejä on lähtenyt lantiosta 11 ja vyötäröltä 10. Suunta on siis oikea. Tavoite on saada kaikki ylimääräiset kilot kesään mennessä pois.

Kuva :weheartit

Kovasti olen ikävöinyt tämän blogin pariin, mutta aika on vain ollut kortilla (ja ajatukset dieetissä). Pikkuneiti viettää 1-vuotissynttäreitä puolentoista viikon päästä. Menoa, meininkiä ja vahtimista päivissä riittää! Joka paikkaa pitää päästä ja kaikki pitää tutkia. Kävely onnistuu vain kävelykärryn kanssa, mutta muuten hän nousee seisomaan kaikkea vasten ja seisoo myös hienosti ilman tukea. Tyttö on myös kova kiipeilemään, ja juuri muutama päivä sitten oppi kuinka sohvalle pääsee. Alastulo ei kuitenkaan vielä onnistu, joten lähellä on oltava koko ajan.

Puhetta myös harjoitellaan kovasti. Miehen kanssa pystymme ymmärtämään sanavarastosta ainakin jo lampun, ankan, repun ja vaipan. Myös sanoja peppupesu ja kävelykärryt hän yrittää kovasti toistaa. Arvata saattaa, että ei vielä oikein onnistu. Tällä hetkellä myös opetellaan kovasti mitä mikäkin sanoo. Sujuvasti neiti tietää ainakin mitä sanoo apina, kana, kissa, koira, lehmä, possu, lammas, kello ja auto.

Kirjat ovat myös kova juttu. Niitä luetaan joko niin, että hän osoittaa asioita kuvista ja niitä pitää hänelle nimetä (saman sivun asiat voidaan käydä läpi mooonta kertaa: auto, sukat, hevonen, aurinko, kukka...auto, sukat, hevonen, aurinko, kukka...auto, sukat, hevonen, aurinko, kukka...jne..) Tai sitten niitä luetaan niin, että aikuinen kysyy missä auto, missä aurinko jne. ja hän sitten sormella osoittaa. Välillä pitää myös laulaa! Erään tietyn kirjan auringolle pitää aina laulaa " Aurinko, aurinko, korkella taivahalla loistaa jo" ja toisen kirjan tähdelle pitää laulaa Tuiki tuiki tähtönen. Peppi pitkätossu- kirjalle pitää laulaa koko Peppi-laulu!

Aivan ihana on tuo vuoden ikäinen. Juuri yksi ilta sanoin miehelle, että kuinka joku voi olla joka päivä ihanampi ja ihanampi, vaikka hän on joka päivä maailman ihanin.