Äitiyspakkaus

Äitiysavustuksen historiasta sen verran, että laki siitä säädettiin 1937, ja avustusta alettiin jakamaan seuraavana vuonna. Aluksi se oli tarkoitettu vain vähävaraisille synnyttäjille. Tällöin avustus myönnettiin raha-tai luontaisavustuksena tai osittain kummassakin muodossa. 1949 avustus tuli kaikkien saataville ja Kela on vastannut avustuksesta vuodesta 1994. Tänä päivänä suurin osa avustuksen saajista valitsee pakkauksen raha-avustuksen sijaan. Rahana avustus olisi 140 euroa.
Lisää tietoa historiasta löytyy Kelan sivuilta, mistä minäkin nämä tietoni katsoin. Sieltä löytyy myös kuvia vanhoista pakkauksista, sekä tarkka luettelo mitä uudessa pakkauksessa on.

Äitiyspakkaus uusiutuu noin kerran vuodessa kun edellisen vuoden pakkaus on jaettu loppuun. 2013 vuoden pakkaus julkaistiin 15.8.2012. Kovasti aina odotetaan millainen uusi pakkaus on. Sen huomaa myös siitä, että minultakin aina kysellään millainen pakkaus meidän vauvalle tulee. Täytyy myöntää, että olin kyllä itsekkin kovin utelias uuden pakkauksen suhteen, enkä olisi millään jaksanut odottaa julkaisua. No, paketti tuli pari viikkoa sitten ja tuossa se nyt nököttää olohuoneen lattialla. Pari kertaa olen sen käynyt läpi. Paljon sieltä löytyy hyodyllisiä tarvikkeita ja joitain kivoja vaatteitakin. Suurin osa vaatteista on kuitenkin vastasyntyneelle liian suuria, mutta toisaalta kyllähän lapsi aina kasvaa. Vaatteiden värit isolta osalta ovat omaan makuuni melko laimeita, mutta onhan se ymmärrettävää, että neutraalit värit sopivat tähän tarkoitukseen paremmin.

Mukaan mahtuu myös joitain kirkkaampia värejä

Joitain mukana tulevia tarvikkeita

Tänä vuonna äitiyspakkaus sai aivan uuden ilmeen, sillä vauvanvaatteet ja tarvikkeet pakataan ensi kertaa desinglaatikkoon. Laatikon ulkoasu valittiin kilpailulla johon osallistui Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun opiskelijoita. Teema joka voitti on nimeltään sukupuu. Ajatuksena on, että laatikkoon voi kirjoittaa vauvan ja tämän sukulaisten nimiä. Hauska idea!

Sukupuu

Laatikkohan on suunniteltu niin, että sitä voisi käyttää myös pienen vauvan ensisänkynä. Mukana tuleekin siihen sopiva vaahtomuovipatja. Itse olen kuitenkin ajatellut laittaa pienen suoraan pinnasänkyyn nukkumaan. Laatikon olen kyllä ajatellut säästää. Siihen voisi olla hauska kerätä lapselle joitain muistoja hänen vauva-ajastaan ja lapsuudestaan. 

On todella hienoa, että meillä täällä suomessa tätä avustusta jaetaan ja, että se on kaikkien saatavilla. Pakkauksen nimeä voisi kyllä ehkä mielestäni harkita uudestaan. Yhtälailla siitä on hyötyä ja iloa myös lapsen isälle. Oikeastaan sellaista mikä olisi vain äidille on terveyssiteet ja kestoliivinsuojat. Nimi voisi olla vaikka vanhempainpakkaus. 

Virkattu hiiri

Valmis hiiri

Toinen kissoistamme, Rölli nimeltään, kaipaa hyvin paljon seuraa ja aktiviteetteja. Harmi vain, että herralle tuntuu kelpaavan vain harvat ja valitut lelut. Päätin kokeilla onnistuisinko tekemään itse jotain mikä häntä miellyttäisi. Löysin internetin ihmeellisestä maailmasta tämän helpon virkatun hiiren ohjeen, ja kuinka ollakkaan, valintani osui oikeaan! Hiirestä tuli heti suuri hitti! Rölli tykkää viihdyttää itseään hiiren kanssa ja kanniskelee sitä mielellään mukanaan. Nyt olenkin jo virkannut monta hiirtä, ja niistä osan lähetän löytöeläintaloon ilahduttamaan siellä joulunsa viettäviä kodittomia kissoja.

Hiiriin valitsin langaksi perus puuvillalankaa, koska se on kissan kynsissä ja hampaissa hieman kestävämpää kuin villalanka. Virkkuukoukku oli kooltaan 2,5, sillä 3:sen puikolla työstä tuli käsialallani liian harva ja täytteet olisivat pursuneet hiirestä ulos.
Tämä hiiri koostuu vartalosta, korvista ja hännästä. Halutessaan sille voisi myös kirjailla silmät ja kuononpään, mutta kissat niitä tuskin kaipaavat.

Häntä, korvat ja ympyrä josta muodostuu vartalo

Hiiren vartalo muodostuu ympyrästä joka virkataan yläsaumasta kiinni piilosilmukoin niin, että nurjapuoli jää sisälle. Itse laitoin täytteeksi vanua vanhasta tyynystä. Hiiren sisälle voi myös laittaa kilikellon, kissanminttua tai vaikka jotain rapisevaa.
Korviksi virkkasin ihan pienet ympyrät.
Häntää varten tein 20 ketjusilmukkaa ja siihen toisen kerroksen päälle kiinteistäsilmukoista.
Kaikki osat kiinnitin toisiinsa ompelemalla.


Ympyrän virkkaaminen:

Tee kaksi ketjusilmukkaa
1. krs: tee toiseen silmukkaan koukusta lukien 6 ks.
2. krs: jokaiseen kuuteen silmukkaan 2 ks.
3. krs: lisää 2 ks jokaiseen s:aan
4. krs: *1 ks, lisää 2 ks seuraavaan s:aan*, toista tähtien välistä ojetta koko kerros
5. krs: *2 ks, lisää 2 ks seuraavaan s:aan*, toista tähtien välistä ohjetta koko kerros
6. krs: *3 ks, lisää 2 ks seuraavaan s:aan*, toista tähtien välistä ohjetta koko kerros
7. krs: *4 ks,lisää 2 ks seuraavaan s:aan*, toista tähtien välistä ohjetta koko kerros
8. krs: *5 ks, lisää 2 ks seuraavaan s:aan*, toista tähtien välistä ohjetta koko kerros
jne. ympyrän halkaisijasta tulee hiiren pituus.

Jos ei ihan muista kuinka virkkaaminen tapahtuu, niin täällä on selkeät ohjesivut http://www.kallamedia.com/virkkaus/index.html Sieltä kävin itse lunttaamassa.

Luomisen tuskaa

No niin, tässä se nyt on: ensimmäinen blogikirjoitukseni! Monesti olen tätä suunnitellut, mutta en vain ole saanut aikaiseksi. Joskus oli tarkoitukseni aloittaa blogi kissoistani (he tulevat kyllä vilahtelemaan näissä kirjoituksissa), sitten piti aloittaa hääblogi (häät olivat ja menivät), viime kesänä pohdin kovasti raskausblogin aloittamista clear blue-testin näyttäessä: raskaana gravid 1-2 (pahoinvointi ja väsymys verottivat liikaa, että olisin jaksanut kirjoittaa). Mutta nyt, vihdoin olen tässä pisteessä!
Tämä blogini ei pyöri vain yhden aiheen ympärillä, vaan sen kirjoitukset tulevat koostumaan monista asioista elämässäni. Suurinta osaa kuitenkin näyttelevät todennäköisesti esikoisen odotus, käsityöt, kissat ja ehkäpä hieman valokuvaaminen.
Käsitöissä ja valokuvaamisessa minulla on hieman sama homma kuin tässä blogin aloittamisessa. Mielenkiintoa on löytynyt kumpaankin harrastukseen jo pitkään, mutta en vain ole saanut aikaiseksi tehdä asialle mitään. Nyt kuitenkin kun jäin sairaslomalle, josta jään vuosilomalle ja vihdoin tammikuussa äitiyslomalle, niin ajattelin, että hitto nyt minulla on aikaa tehdä niitä asioita jotka kiinnostavat! Kovasti olen virkistänyt muistiani neulomisessa ja virkkaamisessa, ja uskonkin kehittyväni ahkeralla harjoittelulla. Nyt työni ovat vielä melko yksinkertaisia. Mutta jostain on lähdettävä. Sain myös vihdoin uuden kameran, ja pääsen harjoittelemaan kuvaamista. Kameravalinnassa päädyin suositusten ja arvostelun kautta Sonyn nex-5n kameraan. Ensivaikutelma siitä on loistava ja mm. blogin kansikuva onkin otettu tällä kyseisellä kameralla. Ehkä jopa ensi syksynä voisin mennä jollekkin valokuvauskurssille ja pikku tyyppi saisi jäädä isin kanssa kotiin.

Mutta sitten se luomisen tuska josta otsikkokin kertoo...Blogin perustaminen ei nimittäin käynyt aivan yhtä vaivattomasti kuin mitä olin ajatellut. Olin kyllä heti sitä mieltä, että käytän Bloggeria. Ohjeet vaikuttivat selkeiltä ja mikä minulle tärkeää, ne olivat suomeksi. Kyllähän sitä englantiakin lukee, mutta en vain jaksa samalla tavalla keskittyä siihen. No, profiilin luominen onnistui hyvin, mutta ensimmäiseksi tuskailun aiheeksi muodostui nimi. Tavallaan tiesin minkä tyyppistä nimeä haluan, mutta sitä oikeaa ei vain tullut mielleen. Avuksi otin kynän ja paperia ja heittelin paperille sanoja ja ajatuksia nimestä. Lopulta pitkän pohdinnan jälkeen löysin vihdoin nimen joka kuvaa kirjoituksiani: Onnenjyviä ja unelmia. Täydellistä! Koen, että elämässäni on tällä hetkellä paljon asioita jotka yhdessä tekevät minut niin onnelliseksi. Nämä asiat ovat niitä onnenjyviä. Toiset jyvät ovat jo lähteneet kasvamaan ja toiset vasta lupaavasti itävät. Olen myös luonteeltani melkoinen haaveilija, joten ihan varmasti kirjoituksissani on myös unelmia. Toiset niistä ehkä toteuttamiskelpoisia ja toiset saattavat jäädä vain unelmiksi.
Nimen keksimisen jälkeen piti sitten oikeasti luoda se blogi. Näin sivun laidassa oranssin iloisen nappulan jossa luki: Luo blogi. Sitten vain syötettiin haluttu otsikko, osoite ja valittiin teema. Helppoa kuin heinän teko! Vaan eipä ollutkaan. Mitään ei tapahtunut. Yritin uudestaan ja uudestaan, turhautumiseni kasvoi kasvamistaan. Ajattelin, että varmaan siellä on nyt jotain häikkää koko sivustossa. Odottelin ja kokeilin aina välillä uudestaan. Ei mitään. Alkoi todella jo suututtaa ja tuskan hiki nousta pintaan (raskaushormooneillahan ei tietenkään ole mitään vaikutusta asiaan). Tänä aamuna kokeilin taas uudestaan, ei vieläkään toiminut. Johan se nyt on kumma, ettei googlen työntekijät osaa korjata palveluitaan! Onneksi minulla on ihana mies joka ymmärtää näistä asioista hitusen enemmän kuin minä ja löytyihän se todennäköinen syy...Yritin kirjoittaa blogin osoitteeksi onnenjyviä. Siellä viimeisen kirjaimen päällä iloisesti on kaksi pikku pistettä, jotka olivat ilmeisesti syypäitä tähän tuskaani. Joten osoitteeseen tuli ä:n tilalle a, ja homma alkoi toimia.
Kyllä nyt helpottaa :)