maanantai 14. lokakuuta 2013

Vapaailta

Viime perjantaina pääsin viettämään jännityksellä odottamaani vapaailtaa, kun olimme miehen kanssa hänen työpaikkansa joka syksyissä bileissä. Viime viikon aikana kerkesin muuttaa mieltäni moneen kertaan. Välillä olin intoa täynnä, että pääsisin pitkästä aikaa ulos, ja toisena hetkenä olin jo päättänyt, että jäänkin kotiin ja pidän vaikka taas leffaillan.


Eniten huoletti pikkuneiti, joka oli koko viikon normaalia kiukkuisempi ja itkuisempi. Vaikka oma äitini, vauvan mummi, on tytölle todella tuttu, niin mietitytti kelpaako hän nukuttajaksi. Jos väsyneenä tulee ikävä ja suru puseroon, niin riittääkö mummin lohdutus, kun ei äiti ja isi ole paikalla. Toinen jännityksen aihe oli itselleni hieman yllätys. Tunnen olevani jotenkin niin "kotiutunut", että epäilin sovinko porukkaan. Tuntui, että saako tälläinen kulahtaneissa leggareissa kotona hiippaileva kotiäiti itsestään tarpeeksi siistiä toimistoporukan pippaloihin. Ja miten sitä enää osaa jutellakkaan mitään fiksua. Pyöriikö päässä vain vauvamaailman asioita....Pitäisikö jo alkaa siirtymään karkeampaan ruokaan? Pitäisiköhän kohta siirtyä isompiin vaippoihin? Onpas pitkä väli kun vauva viimeksi kakkasi, onkohan vatsa kovalla? Voi kun se oli ihana kun teki sitä ja tätä ja tota...
Huolet olivat kuitenkin ihan turhia! Pikkuneidillä oli mennyt mummin kanssa oikein hyvin. Olimme etukäteen käyneet läpi meidän tavat tehdä iltapuuhat. Ensin iltapuuro, sitten pesut, rasvaukset ja yöpuku päälle ja sängyssä vielä unimaito pullosta.Ihan varmasti se, että rutiinit pysyivät samoina helpottivat tyttöä. Tutut tavat tuovat turvaa niin isoille kuin pienillekkin lapsille. Ja tietysti tuttu hoitaja.

Itsekkin pystyin illan kuluessa rentoutumaan, enkä tuntenut olevani hömsyinen kotiäiti. Teki hyvää saada meikata, pukea mekko päälle, suihkauttaa hajuvettä ja viettää koko ilta aikuisessa seurassa. Vaikka olikin hauskaa ja piristävää ,niin silti illan paras tunne oli kotona, kun sai kurkistaa pinnasänkyyn ja sujauttaa suukon suloisesti tuhisevalle vauvalle. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti