maanantai 9. syyskuuta 2013

Kissojen ja vauvan yhteiseloa


Yksi asia mitä jännitin kovasti vauvan tulossa oli se, miten kissat uuteen tulokkaaseen suhtautuisivat. Kuulin kaikenlaisia kauhutarinoita siitä miten vauvan tavaroihin pissitään, mustasukkaiset kissat hyppäävät alas parvekkeelta ja kynsiä aletaan teroittaa ties minne. Pelkäsin myös, että meille syntyy todella allerginen lapsi, ja joutuisimme heti alkuunsa etsimään kissoille uuden kodin. Myös sitä mietin kuinka aikani ja huomioni riittäisi myös kissoille. Ne kun ovat tottuneet olemaan niitä vauvoja täällä.
Kaikki on kuitenkin mennyt todella hyvin! Meillä ei oikeastaan ole ollut minkäänlaisia suurempia ongelmia. Kukaan ei ole mustasukkaisuuksissaan hypännyt parvekkeelta, eikä pissitty ole muuta kuin omaan hiekkalaatikkoon.


Ennen vauvan syntymää päätimme, että yritämme muuttaa mahdollisimman vähän kissojen elämästä. Vauva vain tulisi siihen tuttujen tapojen sekaan.  Meillä esimerkiksi kissat ovat aina nukkuneet makuuhuoneessa, ja hakeutuvat usein yöllä lähellemme. Koska meidän ei ollut missään vaiheessa tarkoitus alkaa nukkumaan perhepedissä, vaan vauvalle tuli oma sänky meidän sängyn viereen, niin hommasimme pinnasängyn päälle hyvän kissaverkon. Saa ainakin nukkua yönsä rauhassa tietäen, etteivät kissat mene vauvan kainaloon vetelemään sikeitä. Tarkoituksellahan nuo eivät tytölle mitään pahaa tekisi, mutta täytyy kuitenkin muistaa, että kissat ovat eläimiä, eikä siihen voi sokeasti luottaa ettei mitään voisi tapahtua. Nyt voimme kaikki edelleen nukkua samassa huoneessa.


Kun kotiuduimme synnytyssairaalasta, annoimme kissojen tulla heti tekemään tuttavuutta uuden tulokkaan kanssa. Emme muutenkaan koskaan ole hätistelleen kissoja pois vauvan luota, vaan olemme antaneet heidän tutustua rauhassa toisiinsa (toki olemme aina itse vieressä tarkkailemassa tilannetta).


Tällä hetkellä tyttö on hyvin kiinnostunut kissoista, ja menisikin mielellään niiden luokse. Ehkä kuitenkin kissojen onni, ettei neiti osaa vielä ryömiä eteenpäin!
Kissat saavat hymyn tytön huulille, ja hän selvästi ihailee niitä. Rölliä vauva tuntuukin kiinnostavan aika paljon, ja hän usein hakeutuu tytön seuraan. Jää tosin aina juuri sen verran kauas, että tyttö ei yllä tarttumaan karvoista kiinni. Ja sekös pikkuneitiä välillä harmittaa! Kovaan ääneen hän komentaa pöllämystynyttä Rölliä, joka ihmettelee miksi pieni ihminen alkoi pitää niin kovaa meteliä.
Kylpyhetkilläkin Rölli on usein menossa mukana istuen WC-pöntön päällä. Tosin nyt kun pieni kylpijä on alkanut roiskimaan kovasti vettä, niin Rölli katsoo usein parhaaksi häipyä paikalta.

Neppari ei niin välitä vauvan seurasta, mutta toisaalta hän on muutenkin enemmän omissa oloissaan viihtyvä. Hän selkeästi pitää tyttöä todella ennalta-arvaamattomana. Ja niinhän hän onkin. Onneksi Nepparilla on monta paikkaa, jossa voi rauhassa köllötellä, myös sitten kun neiti lähtee kunnolla liikkeelle.

Rakkauttakin on kaikillle riittänyt, kissat osaavat hyvin hakea oman osansa huomiosta ja hellyydestä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti