torstai 12. syyskuuta 2013

Keinumaan

Kukapa ei pitäisi keinumisesta. Ulos mennessä lapset suorastaan juoksevat kilpaa vapaisiin keinuihin. Keinua voi yksin tai kaverin kanssa. Joku toinen voi antaa vauhtia, tai sitä voi ottaa itse istuen tai seisten. Vauhti voi olla niin hurja, että tuntuu lentävän taivaaseen asti, tai sitten voi keinua vain hiljakseen. Keinuessa voi samalla jutella kaverin kanssa, ja veikkaan, että aika moni teini istuu illalla puiston keinussa kertomassa salaisuuksiaan parhaalle ystävälle (been there, done that..oi niitä hetkiä!)
Monet aikuisetkin nauttivat vielä keinumisesta. Ja mikäs siinä keinuessa vaikka riippukeinussa, puutarhakeinussa tai siinä iki-ihanassa keinutuolissa! Jotkut pitävät hyvinkin hurjasta keinumisesta ja kieppumisesta, ja siihen löytyykin vaikka mitä vempaimia huvipuistoista.


Ehkä keinuminen on siksi niin mukavaa, kun ihminen jo elämänsä alkutaipaleella äidin vatsassa tottuu keinahtelevaan liikkeeseen. Ja vauvana monia heijataan sylissä tai kehdossa. Ehkä siitä jää jokin mielihyvän tunne muistiin.


Me kävimme kokeilemassa keinumista vauvakeinussa reilu pari viikkoa sitten ensimmäisen kerran. Voi kuinka pieneltä neiti näyttikään istuessaan siinä. Ihan pikakokeiluksihan se silloin jäi. Toisella kerralla hän istui keinussa jo paljon paremmin. Meillä on muutenkin otettu istumisessa ihan hurja harppaus eteenpäin parin viime viikon aikana. Nyt tyttö istuu keinussa jo todella hyvin, ja voidaan ottaa vähän vauhtiakin. Näyttäisi siltä, että se on oikein mukavaa puuhaa! Minusta itsestäni on kiva kun ulos lähtiessä voi pysähtyä johonkin leikkipaikalle, ja pikkuinenkin pystyy jo siellä jotain tekemään. 


Olin yllättynyt ettei läheskään joka leikkipaikalla ole vauvakeinua. Myös harmillisesti meidän omalta pihalta sellainen puuttuu. Nyt onneksi oman kodin lähistöltä on löytynyt parikin hyvää paikkaa missä voi käydä keinumassa. Ei muuta kuin pilviä kohti!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti