torstai 19. syyskuuta 2013

Kahvia ja pullaa


Tyttö päätti, että tänään on taas hyvä päivä herätä aamulla aikaisin kukonlaulun aikaan, pirteänä kuin pieni peipponen. Äiti olisi ollut hieman toista mieltä, sillä oma nukkumaanmeno meni TAAS hippasen liian myöhäiseksi. No, ei auttanut valittaa. Silmät ristissä ylös, kikatteleva tyttö kainaloon ja keittämään kahvia. Koskahan sitä oppisi, että jos itse menisi ajoissa nukkumaan, niin aamut olisivat huomattavasti miellyttävämpiä. Se on vaan niin mukavaa illalla touhuta rauhassa omia juttuja, kuten katsella telkkaria, kirjoitella blogia, surffailla netissä ym. Aika vain usein hurahtaa niin vauhdilla. Ensin huomaa, että kello lähenee kymmentä (pitäisi alkaa siirtymään sänkyä kohti), seuraavaksi kello onkin jo puoli yksitoista (jos kuitenkin vielä yhden jutun tekisi), oho nyt se onkin jo puoli kaksitoista (tässä kohtaa on hyvä pestä hampaat, siivota kissanvessa ja laittaa niille ruoat, ja olla mukamas menossa sinne nukkumaan), ai niin se yksi juttuhan pitikin vielä lukea netistä...sängyssä 00.30... Aamulla ihmisherätyskello pärähtää soimaan 5.30-6.00, *haukotus*. Tästä voikin päätellä, että olen iltavirkku ihminen. Aamun torkku, illan virkku. Kahvi siis todella tulee tarpeeseen aamulla.

Aamuvarhaisella tyttö syö maidon ja jokun aikaa leikitään ja seurustellaan, kunnes hän ottaakin päivän ensimmäiset tirsat. Tässä vaiheessa olen kuitenkin itse yleensä piristynyt sen verran, että en viitsi käydä nukkumaan. Lisäksi nämä unet ovat yleensä vain noin puolen tunnin mittaiset, joten jos ja kun itse pääsisin siinä uneen, olisi herätys syvästä unesta pian taas edessä. Parempi vain vaikka juoda uusi kuppi kahvia ja lukea aamun uutiset.


Päivän kolmannet kahvit juon yleensä tytön ollessa päikkäreillä puolen päivän aikaan. Tämä määrä yleensä tyydyttää päivän kahvitarpeet. Joskus kuitenkin saattaa vielä alkuillasta alkaa kahvihammasta kolottaa, mutta fiksuna jätän kuitenkin iltakahvit juomatta, jotta pääsisin ajoissa nukkumaan (hehheh).

Kahvini juon oikeastaan aina mustana, ilman sokeria. Vastakeitetyn kahvin tuoksu on ihana. Se leijailee huumaavana  suoraan johonkin aivojen mielihyväkeskukseen, ja saa suorastaan veden herahtamaan kielelle.


En välttämättä tarvitse päiväkaffen kanssa mitään syötävää. Tänään kuitenkin aamusella käväisimme pikkuneidin kanssa kaupassa, ja mikä ihana pullan tuoksu leijailikaan nenääni! Näin heti mielessäni tuon hetken päivällä kun tyttö on päikkäreillä, ja minä istahdan sohvalle toisessa kädessäni kuppi kuumaa kahvia ja toisessa tuore korvapuusti. Pakkohan se pulla oli sitten ostaa. Ja arvatkaa oliko hyvää? No oli!  Täytyy vaan katsoa, ettei tule tavaksi...muuten voi heittää hyvästit rantakuntoon talveksi 2013-hankkeelle (pieni paljastus: hanke ei muutenkaan voi kovin hyvin...mutta en aijo luovuttaa, pitää vain vähän etsiskellä motivaatiota)

Pauligin sivuilta löytyy muuten paljon tietoa kahvista, jos kahvijutut kiinnostaa! (Pauligin mobiilisivuilla ei näköjään olekkaan tuota sivua ollenkaan, joten mobiilissa tämä linkki ei toimi oikein)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti