tiistai 24. syyskuuta 2013

Hurjaa kehitystä


Eilen seitsemän kuukautta täyttänyt pikkuneiti tuntuu ottavan hurjia harppauksia kehityksessä eteenpäin! Sekä motorisissa taidoissa, että ajattelussa tapahtuu paljon. Ei ihme, että vaikka päivään saattaa mahtua kolmetkin päikkärit, niin illalla väsymys iskee jo aikaisin. Myös nälkä yllättää usein, ja välillä mietinkin, miten noin pieneen mahtuu niin paljon ruokaa. Mutta energiaa varmasti kuluu kun on niin paljon harjoiteltavaa.

Istumistahan neiti alkoi harjoitella ahkerasti heti kun puoli vuotta tuli täyteen, nyt se sujuu jo todella hyvin, ja hän tykkääkin leikkiä lattialla istuen. Istumisharjoitusten ollessa se ykkösjuttu, ei tyttö paljon osoittanut mielenkiintoa ryömimistä tai konttaamista kohtaan. Nyt kuitenkin eteenpäin olisi päästävä. Kun neidin laittaa lattialle selälleen, ei aikaakaan kun hän jo pyörähtää vatsalleen. Ilmeestä näkee, että tahto päästä liikkumaan on kova, mutta toistaiseksi hän osaa vain työntää itseään taaksepäin. Nyt kuitenkin on alkanut löytymään konttausasento! Vähän kun auttaa, niin hän pääsee kontilleen ja ihanasti heijailee itseään siinä, selvästi tarkoituksena päästä liikkeelle. Ihan ei vielä ole ymmärtänyt miten jalkojen ja käsien pitäisi mennä. Yleensä hetken heijailun jälkeen menee hermo, ja on parempi yrittää välillä tehdä jotain muuta, esim. hakata palikoita lattiaan. Hieman  myöhemmin jaksaa taas yrittää uudestaan. Yksi yö tyttö nukkui hieman levottomasti, ja kääntyili useamman kerran puoliunissaan vatsalleen, ja nosteli päätään. Mahtoikohan liittyä siihen, että unissaankin aivot miettivät liian kiivaasti liikkumisen harjoittelua. Kohta on äidillä vahtimista kun tyttö hoksaa miten eteenpäin päästään!

Toinen mitä kovasti harjoitellaan on käden avaaminen ja tavaran pois heittäminen. Joitain päiviä sitten aloin kiinnittämään huomiota kuinka tyttö useita kertoja päivässä tuijottelee kättään, avaten ja sulkien nyrkkiään. Nyt hän on ottanut siihen lelunkin mukaan. Hän ottaa jonkun esineen ja hetken päästä heittää sen pois. Sitten hän poimii saman tavaran uudestaan ja taas heittää pois. Tätä voi jatkua monta monta kertaa. 
Käsillään hän on myös oppinut paukuttamaan pöydän pintaan. Saattaa läppästä pöytää todella kovaa syöttötuolissa istuessaan, joko yhdellä kädellä tai molemmilla yhtäaikaa. Isänsä kanssa läpsivät pöytää välillä vuorotellen. Vauvasta se on tietenkin hauskaa. 
Tyttö on myös selvästi alkanut oppimaan, että jotain voi olla jonkin sisällä. Hänellä on muoviset palikat, tai oikeastaan palikan kehikot, joiden sisällä on pallo. Eilen hän yritti selvästi kaivaa palloa pois palikan sisältä. Käsien käytössä siis tapahtuu paljon.

Neiti on myös alkanut joskus tahallisesti sivuuttamaan minut, jos ei halua esim. syödä ruokaansa. Saattaa istua ja tutkia ruokalappua, eikä ota kuuleviin korviinsa jos koitan vaikka laulella jotain kivaa laulua, että ruoka maistuisi paremmin. Ensin mietinkin, onko tämä oikeasti tahallista, ja testiksi tein yhden vastustamattoman hauskan äänen, ja minuun katsomatta, tyttö repesi nauramaan! Että juu, kyllä hän kuulee kun haluaa. No, onneksi tämä huomiotta jättäminen tapahtuu aika harvoin (vielä).

Tässä oli vain muutamia esimerkkejä tällä hetkellä tapahtuvasta hurjasta kehityksestä. Meinaa tälle äidille välillä iskeä paniikki kun huomaa, että tosiaan, tuo tyyppi ei olekkaan ikuisesti lattialla makoileva jokeltelija! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti