perjantai 23. elokuuta 2013

6kk

Kuusi kuukautta sitten oli elämäämme juuri putkahtanut uusi ihminen, pieni prinsessa, joka teki meistä perheen. Ihmettelyä ja hämmennystä riitti. Kuinka joku niin pieni, oli niin täydellinen. Nyt tuo pieni ihme on jo puolivuotias, maailmaa hämmästelevä pallero.
On huimaa miten tässä ajassa on tapahtunut kehityksessä niin paljon. Ensimmäiset viikot menivät vastasyntyneen omassa maailmassa, nukkuen ja syöden. Sieltä pikkuhiljaa havahtuen, alkoi ympärillä oleva elämä kiinnostaa koko ajan enemmän ja enemmän. Neiti alkoi hymyillä ja siitä vähitellen nauraa ääneen.
Vatsallaan makoilusta seurasi pään kannattelua, kääntymistä, ensin vatsalta selälle ja myöhemmin vielä selältä vatsalle, suorille käsille ylävartalon nostaminen, ja nyt liikkeelle lähdön harjoittelua. Lelujen tutkiminen on auttanut mm. käsien käytön opettelussa, ja nyt tavaroihin tartutaankin päättäväisesti, ja niitä siirrellään sujuvasti kädestä toiseen. Leluja on myös tutkittu hartaasti ja pitkään maistelemalla.
Suuhun on saatu myös oikeita erilaisia makuelämyksiä soseiden muodossa, ja nyt ruokaa meneekin jo ihan kokonaisia annoksia. Energian tarve on selvästi suuri, ja nälkä yllättääkin helposti. Eikä mikään ihme tuolla myllertämisellä!
Erilaisten äänien tekemistä on myös harjoiteltu ahkerasti. On öristy, kiljuttu ja kujerreltu. Nyt ääntä on alettu käyttämään oman tahdon ilmaisemiseen. Äitiä voi yrittää komentaa laittamaan pöperöä pöytään nopeammin, ja  ääntelemällä voi kertoa onko pöperö naminamia vaiko jotain ihan muuta. Tiettyä ääntä ja tapaa äännellä voi myös käyttää ilmaisemaan halua päästä syliin tai saada enemmän toimintaa. Ilosta ja riemusta pystyy kertomaan vaikka erilaisilla kiljahduksilla, kujerteluilla ja naurulla. Huumorintajukin on alkanut kehittymään, ja vauvasta onkin hauskaa huomata, että jokin mitä hän tekee, saa äidin ja isin nauramaan. Kurkkimiset, kutittelut ja pomputtaminen on myös oikein riemuisaa puuhaa.
Neiti on myös alkanut selvästi tunnistaa muitakin ihmisiä kuin vain vanhempansa. On mummia, muffaa, mummua, vaaria, kummitätejä ym. Vielä ensin heitä katsotaan tavatessa tarkkaan, mutta hyvin pian muistuu mieleen, että nuohan ovatkin tuttuja tyyppejä! Kissat ovat myös alkaneet kovasti kiinnostamaan, ja saavatkin herkästi hymyn tytön huulille. Ja voi miten kiva olisikaan vähän ottaa kiinni hännästä ja siitä ihanan pehmoisesta turkista.
Muuta kivaa mitä tämä puolivuotias tykkää tehdä on mm. kylvyssä polskiminen, kirjojen katselu, lorujen ja laulujen kuunteleminen, peilistä katselu, ryömimisharjoitukset peruuttaen ja ihan vain ihailun kohteena oleminen.
Leikkien lomassa ei aina päikkäreille huvittaisi mennä, mutta iltaisin tyttö menee mielellään iltapuuhien jälkeen omaan sänkyyn, ja nukkuukin tätä nykyä lähes joka yö n.10-11 tuntia yhtä soittoa.

Tämä on todella hauska ikä ja saa kyllä päivittäin nauraa vauvan ihanille jutuille ja hämmästellä hurjaa kehitysvauhtia!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti