tiistai 19. helmikuuta 2013

Odottavan aika on pitkä

Viikkoja on nyt kasassa 39+2, laskettu aika siis häämöttää aivan nurkan takana. Mutta miten aika onkin hidastunut, siis suorastaan matelee. Jouluna mietin, että enää tasan kaksi kuukautta, niin vähän! Tammikuu menikin nopeasti, mutta helmikuun alkaessa aika vain jotenkin pysähtyi. Mieli on kovasti malttamaton kun oman pienen haluaisi jo mahan ulkopuolelle. Synnytystä tulee mietittyä paljon, mutta ei pelolla. Enemmänkin olen innostunut tietämään mitä siinä tulee tapahtumaan, miltä se loppujen lopuksi tuntuu. Toivon, että kaikki menee ilman isoja yllätyksiä, niin selviämme varmasti hyvin. Ajattelen synnytystä loppurutistuksena raskaudelle. Jokainen supistus on lähempänä maalia. Sen jälkeen se yhdeksän kuukautta on ohi ja voi alkaa aivan uudenlainen elämä, vauvantuoksuinen arki.
Loppujen lopuksi näin taaksepäin katsottuna aika on kuitenkin mennyt melko nopeasti. Tuntuu kuin vain hetki sitten olisi ollut alkukesä ja esikoisemme ilmoitti tulostaan. Kun viikkoja tuli täyteen 20, ajattelin, että kylläpä tämä raskaus on pitkällä, jo puoliväli! Nyt siitäkin alkaa jo olla kaksikymmentä viikkoa.
Tämä loppupätkä vain alkaa tuntua yhtä pitkältä kuin koko raskaus yhteensä. Ja kaikki mitä oman pääkopan sisällä tapahtuu, tuntuu liittyvän jotenkin vauvaan. Keskittyminen mihinkään on aika nollassa. Mutta ei tässä enää pitkä aika ole (pahimmassa tapauksessa reilu kaksi viikkoa), ja varmasti kun sen pienen ihmisen saa käsivarsilleen, niin koko odottamisen tuska haihtuu. Ja niinhän se on, hyvää kannattaa odottaa.

1 kommentti:

  1. Tuntuu tosiaan, että mitä lähemmäs laskettua aikaa mennään, sitä enemmän vuorokauteen tulee tunteja. Kyllä se vauva-arki kohta koittaa :) Viimeiset päivät kun jaksaa sinnitellä.

    VastaaPoista