lauantai 8. joulukuuta 2012

Tanner tömisee

Koko alkuraskauden odotin koska alkaisin tuntea sikiön liikkeet. Paloin halusta tietää miltä tuntuu kun sisälläni liikkuu pieni ihminen. Pistin melikuvitukseni peliin yrittäen kuvitella sen mitä ilmeisimmin ihmeellisen tunteen. Monet kertoivat omia kokemuksiaan. Toiset kuvailivat liikkeitä perhosen siiviksi, jotkut sanoivat, että ne tuntuvat siltä kuin kalanpyrstö läpsisi vatsaa sisältäpäin. Oli myös niitä jotka olivat luulleet ensimmäisiä liikkeitä suoliston kuplimiseksi.
Aloin raskausviikosta 16 eteenpäin kuulostella vatsaani. Makoilin hiljaa sängyssä ja odotin tuntisinko jotain. Ensimmäiset pienen pienet tuntemukset joiden epäilin olevan lähtöisin pienestä ihmisen alusta sisälläni olivat kuitenkin aivan jotain muuta kuin perhoset tai kalanpyrstöt. Oikeastaan ainoa sana jonka keksin niitä kuvailemaan oli "plop" (eikä sekään taida olla sana). Olen vieläkin melko varma, että ne olivat ensimmäiset tuntemukseni vauvan potkuista. Mutta niin hentosia ne olivat, että jos en olisi maannut hiljaa kuulostelemassa, en olisi niitä varmaankaan huomannut.
Istuessani kerran sohvalla televisiota katsellen ja Fazerin sinistä suklaata mutustellen, alkoi vatsassani tuntua selkeitä liikkeitä. Voi sitä hämmästystä! Niistä ei voinut mitenkään erehtyä. Hihkuin asiasta miehelle, joka oli iloissaan hänkin. Harmi vain, että ulkopuolelle ei vielä tässä vaiheessa (eikä pitkään aikaan) tunnu mitään. Tuon hetken jälkeen liikkeitä alkoin tuntua päivittäin. Oli ihanaa tuntea pikku tyyppi sisälläni ja tietää, että siellä on kaikki hyvin. Varsinkin jos söin tai join jotain makeaa, niin tuli heti kasapäin pientä potkuttelua. Tuolloin plop oli jo aivan liian kevyt "sana" kuvailemaan liikkeitä, sopivammalta tuntui muljahdus. Muljahdukset vain lisääntyivät ja voimistuivat.
Viikkoja vierähti eteenpäin ja rupesin itse tuntemaan liikkeitä myös ulkopuolelta. Usein kävi kuitenkin niin, että kun pyysin miestäkin tunnustelemaan potkuja ,niin johan tuli vatsaan hiljaista. Ehkä jotenkin jännityin odottamaan koska tuleva isä saa tuntea pienen ensimmäiset liikkeet, että sikiö aisti sen ja hiljeni. Lopulta sai kuitenkin mieskin tuntea liikkeitä. Hän kuvaili niitä samankaltaisiksi kuin pulssi kaulalta tai ranteesta tunnusteltaessa.
Nyt kun huomenna on alkamassa 30.raskausviikko, niin meininki mahassa on melkoista! Tällä hetkellä kuvailisin liikkeitä sanoilla: tanner tömisee.


Selällään maatessa ja masua katsellessa voi nähdä sen kuplivan ja liikkuvan puolelta toiselle. Välillä kun olen kyljelläni, tyyppi sisälläni porautuu kylkiluita vasten ja saa minut melkein kiljahtelemaan, sillä näköjään ihmistä voi kutitella myös sisältä päin! Vauvan möyriminen sisälläni on ehkä ihanin ja samalla ihmeellisin tunne mitä olen koskaan tuntenut. Toivoisin, että voisin tallentaa nämä tuntemukset jonnekkin ja muistaisin aina miltä tuntuu kun pieni rakas myllää masussani.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti