torstai 13. joulukuuta 2012

Joulukortteja ja raskausdementiaa



Tänään on viimeinen päivä lähettää joulukortit edullisemmalla 0,60senttiä maksavalla joulumerkillä. Ja kaikeksi onneksi kortit ovat löytäneet tiensä jo miehen reppuun ja niissä on osoitteet ja merkit! Vielä on toivoa, että ne päätyvät tänään myös postilaatikkoon.
Tarkoitus oli tehdä kortit tänä vuonna itse. Jo monta viikkoa sitten ajattelin, että suunnittelen jonkun oikein ihanan mallin ja askartelen kun minulla nyt on aikaa. Vaan enpä sitten askarrellutkaan. Suureksi osaksi syytän vaivaa nimeltä raskausdementia (tästä samaisesta syystä myös koko korttien lähetys on jäänyt uhkaavasti näin viime tippaan). Raskausdementia on siitä viheliäs vaiva, että asiat vain tuppaavat unohtumaan tai ne tekee jotenkin hieman höperösti. Esimerkkinä höperyydestä: Tässä yksi kaunis aamupäivä katsahdin makuuhuoneeseemme ja huomasin, että verhot olivat vielä kiinni ja yövalo palamassa. Menin makkariin tarkoituksena sammuttaa yöpöydän lamppu ja päästää sen sijaan huoneeseen luonnonvaloa. Avasin kyllä verhon, mutta sammuttamatta yölamppua, laitoin päälle myös kattovalon. Tämän jälkeen lähdin tyytyväisenä muihin puuhiin. Asian huomasin vasta paljon myöhemmin. Ja näitä esimerkkejä kyllä riittäisi! Aamiaisen laittamisessa pitää oikein tosissaan skarpata. Kahvinkeitossakin on jo niin monta vaihetta, että helposti unohtuu esim. vedet keittimestä tai sitten unohtuu laittaa koko keitin päälle. Usein odottelen leipiä paahtimesta ja kiroan sitä miksi piti ostaa niin hidas leivänpaahdin, kunnes huomaan syyn paahtimen hitauteen: En ole laittanut sinne mitään paahtumaan. Vaikea sieltä on leipien pompata jos ei siellä niitä ole! No entäs kauppareissut. Kauppaan ei ole mitään asiaa ilman tarkkaan mietittyä kauppalappua. Vaikka tuotteita olisi vain kolme, niin auttamattomasti niistä joku painuu unohduksiin. Parempi siis kirjoittaa kaikki kotona valmiiksi paperille.
Mistä tämä tämmöinen raskausdementia sitten johtuu? Olen päätellyt, että joko hormoonit pehmittävät aivojani tai sitten siellä vain kulkee tällä hetkellä niin paljon ajatuksia uuteen elämäntilanteeseen valmistautuessa, että osa ei vain kerkeä tallentua mihinkään.
Joka tapauksessa tänä vuonna jäi ne itsetehdyt kortit vain haaveeksi. Lohduttautua voin sillä, että jokaisesta Tiimarista ostetusta joulukortista lahjoitetaan 1sentti Kummeille lasten ja nuorten psykiatriseen hoitoon. Eli samalla tuli kuitenkin tehtyä jotain hyvää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti